anttialfthan

Veneprojektini - Kahvelipurje

Kahvelipuomi - ja -purje - nostetaan kahdella fallilla.

Molemmissa pitää olla saman verran taljan mutkia, muuten tulee sotkuja kätösiin. 

Eli kun aloitan puomin päästä, sinne kiinnitän, vien pylpyrään maston huipussa, otan uudestaan puomille, keskivaiheille tai vaijerijutskaan, sitten vielä kerta ylös toppimastoon ja alas käteen.

Sillä lailla kiristin. Sitten nostin.

Kiinnitetään alas puomisaranan tuntumaan, kerran ylös ja alas (ploki) toisen kerran ylös (viuluploki ehkä) ja alas käteen. (---> molemmat naakelipenkkiin)

 

Tuossa ei tule hirveästi taljavaikutusta - voima puolittuu - mutta siinä on se etu, että fallit on kiinnitetty ensin puomiin, eli ovat käsillä korjauksia varten, kun taas jos aloittaa ylhäältä mastosta, saa kyllä paremmin nostettua ja kiristettyä, tuplataljan, mutta huoltoa varten pitää kaataa masto - tai kiivetä sinne. 25 neliön isollepurjeelle tuon pitäisi riittää. Ainakin sisävesillä riittää.

 

Kahvelipurjeessa, balanssia arvioidessa, pitää ottaa huomioon että teoreettinen painopiste on takempana kuin bermudapurjeessa. Kangasta, ja kahvelipuomin painoa, on melko paljon ylhäällä, mutta toisaalta kahvelipurje taipuu enemmän tuulenpuuskassa.

 

Tavoitteena tassä on hankkia kunnolliset puomisaranat, alas ja kahveliin, mutta välivaiheena menettelee puuhaarukka.

Alhaalla masto on yli 5 tuumaa paksu, +13 cm, kuusi metriä ylempänä ehkä tuuman verran vähemmän, sitten hoikkenee. Ja toppitankoa jatkona, ei tiukasti tuettua. Kaikki tästä läheltä kaadettu, kuorittu ja kuivattu (rakoa sahattu valmiiksi), höylätty kuosiin ja voideltu maan perusteellisesti.

 

Joutilas mastokin tuolla olisi. Passeli vaikka vajaan kuuden metrin jollaan.

 

Nyt tällä kertaa ei kuvia. Seuraavaksi ehkä sitlooran "sisustus". Katotaan onnistuuko levanki kipparin pään yläpuolelle.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Matti Jalagin

Jumankekka Antti.

Nukkumaan minunkin piti yöunille jo mennä ja täällä kukutaan.

Meinaatko Nooantin arkkia siitä, kun vetenpaisumus on tuloillaan ja jos, niin pääseekö jostain töppyrältä ehkä kyytiin?

PS. minulla on pontikkapannu ja kalustoa riittämiin muutenkin.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Tottahan Matti pääsee aina kyytiin, pannun kanssa tai iliman.

Tosin se pannu on vesillä vaarallinen, tulen vaara katoppa, muta voihan sitä poiketa saareen ;)

Matti Jalagin

Otamma semmoisen vihreän innovaation mukaan, joka antaa tasaisen lämmön auringosta, tuulesta tai aallon liikusta ja sillä saamma pontikkaa.

Eikä yhtään rasita ilmastoa tai sen muutosta; että se hyälle maistuu.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan Vastaus kommenttiin #3

No se.
Emmä rasita ei. Leppeitä ajattelema. Laulama vähä.

Matti Jalagin Vastaus kommenttiin #4

Välilä saatama laulaa vähä eli paljo.

Mutta aina ja sillon leppeitä ajattelema eikä mithän muuta, leppeitä vain.

Tässämuuten pääsee rehellisesti sanottuna kohta itku, kun tuota lapsuuden kesien ja kaikkien lomien aikana opittua meän kieltä muistelee tällä tavoin.

Mutta ei se mitään, sillä ei me tytöt itkua perkele väistellä.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Mastopuita kuivattelin hiljalleen pari vuotta. Öljysin, sitten myöhemmin jo höyläsin ja tervasin, tyvi lopuksi.
Tuo halkeamisraon sahaaminen tuoreeseen puuhun on "omia" vinkeitäni. Kun varsinkin mänty ennen pitkää aina vähän rakoilee.

Noita perinteisiä venemalleja syynäilin joskus vuosi sitten perusteellisesti. Kiinnostuin Laatokan suurista kokkaveneistä, "saima/soima", joille on tyypillistä kiverä keula, eteenpäin sojottava lisäköli emäpuun alla keulassa. Kahdella spriipurjeella. Ovat ilmeisesti melko hyviä nousemaan tuuleen. Maihin nämä vedettiin perä edellä

Aikoinaan Laatokan aluksia oli kohtalaisen suuriakin:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/18...
Tuossa kuvassa huomattakoon mm. oikeanpuoleinen, myötätuuleen seilaava, missä on poikittainen latvapurje lisänä.

Äänisen perinteinen vene, "kizhanka", on kiverä sekä keulasta että perästä, ja lisäköliä on myös perän puolella.
http://www.petrozavodsk-mo.ru/images/upload/kizhan...

Matti Jalagin

Taas tuli mieleeni se Ilmari Schapelin ansiokas tarina hollantilaisista sivuköliveneistä, joilla on kantoa mutta silti alle metrin syväys.

Miksi niitä ei täällä sisävesillä ja rannikolla hyödynnetä?

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Tuijottelen tässä tuota Atkinsonin kaiverrusta Laatokan puolen lotjista.

Alus on parikymmentä metriä pitkä. Täydellä kannella, mutta lastiluukkuja ei näy. Ehkä kansilankut voi nostaa syrjään.

Kippari seisoo korotetulla peräkannella. Alle mahtuu varmaan pari-kolme miestä makaamaan, suojaan. Keulapakkaa ei näy, mutta fokkamasto tulee melko ylhäältä läpi, tukee alhaalla pykälään keulavantaan juuressa - muissa vastaavissa.
Ja fokkamasto seisoo vapaana.

Isomasto on tuettu vanteilla sivuille. Jonkin verran. Olisikohan hamppuköyttä?

Molemmissa purjeissa näkyy systeemi millä voi reivata latvasta. Kaksi vähän erilaista järjestelyä.

Ja tosiaan, myötätuuleen "virsikirjana" purjehtivan lotjan isonmaston huippuun on nostettu raakapurje. Ja isonpurjeen läpi häämöttää barduuna taakse - mitä ei silmäni näe laitatuuleen laskevasta.

Kauempana ulapalla näkyy pari alusta tulossa satamaan. Nousevat tuuleen.

Tuo mieleen kuvat mitä isäukko piirteli veneistä, silloin kun olin pikkuinen poika.