anttialfthan

Veneprojektini - Se on sittenkin ketsi!

  • Tämän näköinen tässä vaiheessa.
    Tämän näköinen tässä vaiheessa.
  • Se targa. Haruksia näkyy vain ohjeellisina.
    Se targa. Haruksia näkyy vain ohjeellisina.
  • Keulasta perän suuntaan.
    Keulasta perän suuntaan.
  • Kulmia ja särmiä aivan varmasti vielä pyöristellään.
    Kulmia ja särmiä aivan varmasti vielä pyöristellään.
  • Mesaanimaston kenkä.
    Mesaanimaston kenkä.
  • Perästä keulaan katsoen.
    Perästä keulaan katsoen.
  • Akkupakkeja. Kymmenen pikkuakkua kussakin.
    Akkupakkeja. Kymmenen pikkuakkua kussakin.

Nythän kävi tuon veneprojektin kanssa sillä lailla... 

Että totesin apumoottorin sittenkin käyvän sähköllä!

Ja totesin takilan sittenkin olevan kahveliketsi! 

 

Näitä täytynee vähän perustella. 

Yritin aikani tunkea dieselmoottoria sille kuuluvaan paikkaan, sinänsä se meni sinne, mutta pakoletkujen, -pönttöjen, olkapäitten ja sitten vesiletkujen asettelu alkoi käydä mahdottoman tuntuiseksi. Käytettävissä oleva tila ja oma vartalo huomioon ottaen. Sitten ilmeni, että jälkikasvullani on kymmenittäin pieniä lyijyakkuja, ja muistin vanhan tutkimukseni aiheesta sähkömoottorikulkuinen. Itse moottorin (5 kW) säätimineen saa vajaalla kahdella tuhannella, akkupankit eivät minulle näillä näkymillä maksa mitään. Ja nyt olen joutumassa opettelemaan kolvaamaan.

Moottorin asentaminen on helppoa. Alennusvaihdekin tulee paketissa mukana. Moottorin käyttöjännite on 48 volttia, virtaa lasketaan läpi 40 - 90 ampeeria, tilanteen mukaan. Kaapelien pitää kestää reilusti toistasataa. Latausta varten tarvitaan aggregaatti ja aurinkopanelit. Jälkimmäiset vain moottorin akkupankkien latausta varten. Valoakusto, 12 V, on erikseen. Aurinkopaneleilla lataillaan vapaavuorolla olevaa akkupankkiparia - tai yleensä 24 voltin jännitteiseksi avattuja satseja.

Sitten se riki. Kävi ilmi, että mesaanipurje jonka luulin jo menettäneeni Puolaan, tekijän kadottua muutamaksi vuodeksi, on edelleen siellä - ja samoin on valmiina isopurje, mitä en muistanut aivan äkkiä edes tilanneeni, mutta joissakin toipilasvaiheen höyryissä olin näköjään lähettänyt mitat. Tein nopeita laskelmia. Kävin mittaamassa isonmaston ja mesaanin välimatkan. Ynnäsin. Kyllä se mahtuu heilahtamaan. Paatista tulee ketsi, sittenkin.

Isonmaston kenkä ja koko sen höskän tuenta on paikallaan, vain lisää lujittamista, varmistelua niin kauan kuin sen tällä iällä muistaa. Takana olevan targarakennelman tein melkein kokonaan uudeksi. Nyt se kannattaa - sen on syytä kannattaa - mesaanimasto, eli täytyy olla luja. Kesän lämpimät päivät tervasin näitä värkkejä ja rakensin. Nyt sateisemmilla ilmoilla oli hyvä rakentaa hytin katon lappeet valmiiksi. Lauta kun on valmiiksi turvonnutta, joka päivä. Valmiiksi tuli.

Nyt kun on yö, en käy ottamassa tuosta kuvia, mutta kohta kun vähän siivoilen ja kiipeilen, niin tulee niitäkin.

Veneen varustaminen tarkasti harkiten ja rautakaupan tilin varassa on itse asiassa mukavaa puuhaa. Kunhan ei hermoile.

 

--------

 

Nonni!

Lisäsin kuvia.

Aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta ovat nämät:

http://anttialfthan.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/120143-veneeni-ta...

http://anttialfthan.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/123353-veneprojek...

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ai nyt tuli kuvatkin, on tuossa askaretta jos on huviakin;)

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Terveisiä blogaajalle. :)

Näin parta-amatöörinä olen kivalla tavalla hiukan kade tuosta pitkästä, suorasta ja kauniin värisestä kasvokarvastosta, joka profiilikuvassa näkyy. Hieno parta!

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tuonlainen projekti vaatii tekijältään tietoa, taitoa ja sitkeyttä. Hieno kokonaisuus- olen melkein kateellinen positiivisessa mielessä.
Ensin piti minun rakentaa soutuvene Heinolan työväenopistossa, mutta muut kiireet veivät asian mönkään. Siitä olisi sitten edennyt seuraava isompi projekti, joka oli jo mielikuvissa. Niiiiiin mielikuviksi sekin jäi.

Nyt naapurilaituriin Tampereella tuli hieno entinen "sumppuvene", josta myöhemmin on rakennettu sukeltajien tukipiste. Se on seilanut meret ristiin rastiin. Tasamäntyrynkoinen,vesirajan alapuoli vahvistettu. Tekniikka koneineen toimii kuin ihmisen mieli. Yli 15 m pitkä, lev noin 3,5 m. Täysin varustettu merikelpoinen komistus. Hintakin on alle 30 t€. Pitäisikö tallainen mielestänne ostaa pois.

Tietenkin itse olen ollut veneihminen eri moottoripaatteineen vuosia ja seilannut lähinnä Suomenlahden rannikkoa.