anttialfthan

Sammakot - villeinä vai kotieläiminä?

Aivan lyhyesti.

 

Talossamme elää vakituinen sammakkopopulaatio kattilahuoneen lattiakaivossa.

Tänään tykkäsivät huonoa kun pumpattiin vettä vähemmäksi, ei kuitenkaan niin vähiin että sammakkoelo siitä todella häiriintyisi.

Näitä on viety ulos pitkin syksyä. Suunnilleen täysikasvuisia, "teini-ikäisiä", jokunen pieni. Edelleen heitä on kyseisessä montussa uimassa, hengittelemässä pinnassa, muuten vain liikuttelemassa vettä.

Muutama silloin tälläin seikkailee nokisella lattialla. Kylmään aikaan etsivät märkää kasaa minkä alla hortoilla.

 

Eläkööt siellä. Meillä ei ole hiiriä, ei myyriä sisällä. Joskus lyhytikäinen päästäinen. Ulkona hallitsevat lumikot ja kärpät, talvella. Kesällä on niin monenkirjavaa vilinää että ei sitä tämmöiseen pieneen tekstiin voi kuvata.

 

Jotenkin minä tykkään sammakoista. Tyytyvät siihen mitä saavat, eivät pidä suurta melua itsestään. Kutuaikaa en ole erityisemmin havainnoinut sisällä, ulkona kyllä jurnuttavat. Ja koko se sammakonkutu- ja nuijapäämaailma on lapsuudesta saakka niin tuttua että en ole häitänsä ja lastenkamariaan nyt häirinnyt.

 

Nyt täällä on pieniä poikia. Kun itse olin pieni poika, tuli tuo kaikki peräti tutuksi. Taidan viedä alkukesästä vesselit ulos tutustumaan sammakonkutuun. Ja kastumaan ojissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

On ne kyllä jotain myöhempien aikojen pyhiä. Ehkä aikaisempienkin.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Vanhaan hyvään aikaan sammakko pihakaivossa oli luontevaa. Se hoiteli pienemmät ötökät pois eli piti veden kohtuupuhtaana.

Käyttäjän Farzad kuva
Farzad Moghaddam pour

Jos minä edes saan kommentoida tähän kirjoitukseen ja, jos vielä saan ilmaista mielipiteeni, niin IHMETTELEN teitä länsimaalaisia, miten edes päästätte moiset eläimet kotiinne. Monet pitää kotonaa käärmeitä, liskoja, rottia, hämähäkkejä, myyriä, hamstereja yms... puhuamatta koirasta ja kissasta...
Minä vain tyydyn akvarioon ja sillä ehdolla, että kaloista välitetään tarkasti ja ne saisivat elää ja lisääntyä.
Anteeksi, jos olen teidän mielestä konservatiivinen ja ääliö, vaikken ole eläinvastainen persoona.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

:D
Saat sinä Farzad kommentoida ja ihmetellä :)

En ole kyseisiä sammakkoja tänne kutsunut, ne vain tulivat. Eivät suuremmin häiritse. Eri kerroksessakin kun tässä elellään. Sammakot itse asiassa aika syvällä maanpinnan alapuolella.

Makuuhuoneessa - ja asuintiloissa yleensäkään - en ole sammakkoa viime aikoina tavannut. Eräs tosin pyrki itsepintaisesti takaisin sisään eteisen ovesta kun vaimo komensi tätä pihalle ja siellä pysymään.

Lintujahan tänne tulee silloin tällöin, pääskyset joskus jopa kiukkuisina verhotangolla murjottavat. Suurin sisälle pyrkinyt oli täysikasvuinen metso. Särki ikkunan. Kanalinnut ovat tyhmiä.

Hirvi makailee joskus olohuoneen ikkaunan alla, suuren kiven takana. Karhut eivät ole ovea raapineet. Pysyttelevät omalla reviirillään, tontin rajan takana.

Aikoinaan minulla oli koira joka ei oppinut metsästyksen hienouksia, mutta se söi sammakoita ja haisi sitten jopa mainittavan väkevästi. Vieläkin mä muistan sen.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Tässä on varmaan esimerkki kulttuuritaustojen erilaisuudesta. Lapsuuteeni kuuluivat selviönä pienet lemmikit tai hoidokit tai oikeastaan koe-eläimet, koska halusin seurata niiden elintapoja. Pidin kastematofarmeja, akvaariossa sukeltajan ja sudenkorennon toukkia (hirmupetoja), heinäpellolta viikatteen jäljiltä pelastettuja peltohiiripoikueita, sisiliskoja, vesiliskoja, rupisammakoita, valkoisia hiiriä, marsua, kukkoja. Meillä oli aina joko kissa tai koira talossa.

Kaikkien lasten vanhemmat eivät tietenkään sallisi sellaista ja yhä yleisemmin kaupunkilaiset pelkäävät ötököitä.

Nyt aikuisena olen pitänyt koiria 50 vuotta, kaikki erirotuisia. Se on elämäntapa, jota on vaikea selittää toisinelävälle!

Käyttäjän Farzad kuva
Farzad Moghaddam pour

Meitä on joka lähtöön Jyrki ;=)
Uskon, että jos vaikka olisin syntynyt ja varttunut länsimailla, niin tällä persoonalla tuskinpa olisin päästänyt mitään eläintä kotiini. Toisaalta kukapa tietää, millainen olisin ollut, jos olisin syntynyt länsimaalaisessa perheessä ja varttunut sen yhteiskunnassa?!

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen Vastaus kommenttiin #7

Ollessani töissä Tansaniassa tutustuin kyllä epämiellyttäviinkin kotieläimiin kuten valtaviin torakoihin ja pienen pieniin kirppuihin. Tuntui mukavalta saada oma gekko pitämään vähän järjestystä.

Länsimaissakin asuu bakteerikammoisia, hyönteisiä pelkääviä ja koiranvihaajia. Voisiko siinä olla geneettistä taustaa, ehkä osittain.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan Vastaus kommenttiin #8

Kieltämättä,
jos pakkasaamuna haparoidessani puoliunessa kellariin sytyttämään tulta keskuslämmityskattilaan, vastassa olisi jäniksen kokoinen härkäsammakko mulkoilemassa epäluuloisesti "omalla lattiallaan", suhtautuisin ehkä kriittisemmin - ehkä nappaisin mulkoilijan hyötykäyttöön eli syötäväksi.

Muistan, kun tapasin ensi kertaa isot, mustat etanat. Oskarshamnissa rantatiellä, aamulla mennessäni telakalle töihin. Silloinkin jäin miettimään hyötykäyttöä.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Niin, ne sammakot. Olin 1960-luvulla Jorvaksentien siirtotyömaalla rummunasennusporukassa. Siellä näki paljon isoja lihavia sammakoita. Etelässä voivat sammakotkin jo siihen aikaan hyvin, ei niitä kuitenkaan erikseen jahdattu koska ruokalasta sai ruokalippuja vastaan Valtion Ravitsemuskeskuksen keittiön naisten valmistamaa maukasta ruokaa.

Nykyään huvittaa vain etelän päällepäsmäreiden suustaan päästämät sammakot.

Matti Jalagin

Hieno ja lämmin kirjoitus todelliselta luonnon ystävältä.

Meissä kaikissa majaille muuten n. 1,5 - 2 kilon verran eläinkuntaa
(arvon Farzad mukaan lukien), mikäli mikrobit luetaan eläviin kuuluviksi.

"Luonnon palasia oomme kaikki, oomme kaikki..."

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset